Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.
Luottamus ja sitoutuminen verkoston liimana

Luottamus ja sitoutuminen verkoston liimana

Julkaistu 29.05.2014

Luottamusta ja sitoutumista voidaan pitää verkostoyhteistyön perusedellytyksinä,
eräänlaisena liimana, joka pitää verkoston koossa. Molempien takana on erilaisia
ihmisten välisiä vuorovaikutusprosesseja, jotka vahvistavat tai heikentävät niitä.
Niillä on myös keskinäistä riippuvuutta. On myös selvää, että luottamuksen ja
sitoutumisen tila vaikuttaa yhteistyön johtamiseen (esimerkiksi, jos osapuolten
välinen luottamus on korkea, ei välttämättä tarvita tiukkoja valvontamekanismeja).

Toisaalta yhteistyön johtamisella voidaan katsoa olevan vaikutusta siihen, miten
luottamus ja sitoutuminen kehittyvät. Pk-yrityksillä on suhteellisen yksinkertaiset
organisaatiorakenteet ja suora johtamistyyli. Näistä ominaisuuksista johtuen
luottamukseen perustuvilla, henkilökeskeisillä johtamisrakenteilla on yleensä
enemmän merkitystä pienten kuin suurien yritysten verkoissa.
Luottamus
Tärkeimmäksi verkostohankkeiden osapuolten keskinäisiä suhteita hallitsevaksi
tekijäksi on kokemusten perusteella selkeästi nimettävissä luottamus.
Luottamuksen puute voi sinänsä jo estää verkoston käynnistymisen, mutta
erityisesti luottamuksen puute yleensä korostuu verkoston jatkuvissa ongelmissa.
Vaikka luottamus perustuu kiinteästi menneisyyteen (yhteisiin aikaisempiin
kokemuksiin), se on kuitenkin tulevaisuuteen suuntautuva käsite. Luottamukseen
liittyy toisen osapuolen usko, että toinen osapuoli toimii sille positiivisia tuloksia
tuottaen ja että toisen osapuolen sanaan ja lupauksiin voi luottaa. Voidaan erottaa
kahdentyyppistä luottamusta. Yleinen luottamus riippuu yleisesti tunnetuista toisen
osapuolen ominaisuuksista ja on tarpeen uuden suhteen aloittamiseen, kun
osapuolet eivät vielä tunne toisiaan. Erityisluottamus taas perustuu
henkilökohtaisiin kokemuksiin toisesta ja on ratkaisevaa verkoston kehittymiselle.
Erityisluottamuksen merkitys korostuu vielä pk-yrityksissä, missä yritys henkilöityy
yrittäjässä. Suuryritysten yhteisyritykset käynnistyvät helpommin yleisen
luottamuksen varassa.
© Matti Hakanen
2
Luottamuksen puute aiheuttaa usein turhaa ajankäyttöä ja turhia kustannuksia.
Kahdenväliset suhteet, joita karakterisoi luottamus, kestävät suurempia paineita ja
osoittavat suurempaa sopeutumista ennalta arvaamattomiin olosuhteisiin.
Luottamusta voidaan verkostossa lisätä valitsemalla sellaisia kumppaneita, joiden
kanssa tulee toimeen, eli sellaisia, joiden kanssa on yhteisiä arvoja. Samaan
tekijää perustuu näkemys luottamuksen lisäämisestä verkostossa luomalla
yhteisiä normeja ja arvoja tukeva ilmapiiri ja painottamalla yhtäläisyyksiä
osapuolten välillä, liiketoimintafilosofia, ammattimaisuus, yrityskulttuuri, sosiaaliset
arvot jne. Luottamus ja riskinottaminen ovat kiinteästi toisiinsa liittyviä
ulottuvuuksia, jotka ovat keskenään vuorovaikutuksessa toisiaan lujittaen. Tähän
perustuu toinen malli, jolla luottamusta voidaan lisätä verkostossa. Toinen
osapuoli ottaa tietoisesti riskiä, joka osoittaa halua luottamukseen ja suhteen
luomiseen. Tämä on nopeampi tapa kuin yhteisiä arvoja korostavat ilmapiirin
luominen, se on vaikuttavampi ja vetoaa tunteisiin, mutta siihen sisältyy myös
suurempia riskejä.
Jo toimivassa verkostossa sen aikana syntyvät yhteiset kokemukset joko
vahvistavat tai heikentävät luottamusta. Luottamusta lujittaa suhteiden hoito
ongelmia ratkaisevalla lähestymistavalla valvontaa korostavan lähestymistavan
sijasta. Osapuolten välinen luottamus lisääntyy, kun heille kertyy kokemuksia
tehokkaasta ja oikeudenmukaisesta vuorovaikutuksesta, jolloin osapuolet ovat
jatkossa valmiit tekemään merkittäviä ja riskipitoisia panostuksia suhteeseen.
Koska toisen yrityksen asioita ei tunneta yhtä hyvin kuin omaa yritystä, yllätyksiä
syntyy helpommin. Siksi asioita verkostossa on suunniteltava yhdessä
yksityiskohtaisemmin kuin oman yrityksen asioita ja ongelmista on keskusteltava
heti kun niitä ilmenee.
Luottamusta voi osoittaa myös liian paljon, liian aikaisin tai liian vähän. Verkostoa
suunniteltaessa ja käynnistettäessä osapuolet voivat haluta osoittaa
luottamuksensa eivätkä käy riittävän yksityiskohtaisesti läpi verkoston tavoitteita,
aluetta, työnjakoa, vastuita jne. Tämä osoittautuu useimmiten ongelmia ja
ristiriitoja aiheuttavaksi verkoston alkaessa. Luottamus ei ole perusteellisten
sopimusneuvottelujen korvike. Liian vähäisen luottamuksen osoitus aiheuttaa
vastapuolessa pahaa mieltä ja vähentää halua pyrkiä luotettavuuteen. Oikea ja
© Matti Hakanen
3
perusteltu luottamuksen taso edistää sen sijaan luottamuksenarvoista
käyttäytymistä. Luottamuksen luomisen kyky on perustavaa laatua oleva
yrittäjätaito, joka tekee verkoston taloudellisesti mahdolliseksi.
Sitoutuminen
Toinen olennainen verkostosuhteisiin vaikuttava vuorovaikutustekijä on osapuolten
sitoutuminen toisiinsa ja verkostoon. Sitoutuminen voidaan määritellä osapuolten
haluna ja pyrkimyksenä antaa energiaa ja osoittaa lojaalisuutta
(verkosto)organisaatiolle, olla tunnepitoisesti kiinnittynyt sen päämääriin ja arvoihin
sekä ylläpitää suhteen hyvinvointia. Sitoutumisessa voidaan erottaa kaksi
ulottuvuutta. Asenteisiin perustuva sitoutuminen viittaa osapuolten halukkuuteen
kehittää ja ylläpitää suhdetta tulevaisuudessa. Käyttäytymiseen perustuva
sitoutuminen viittaa puolestaan osapuolten ajan mittaan suorittamiin tekoihin ja
valintoihin, joiden kautta sitoutuminen toisiinsa on tapahtunut. Toisaalta voidaan
erottaa aktiivinen ja passiivinen sitoutuminen. Passiivinen sitoutuminen on samaa
kuin lojaalisuus, eikä vielä ole riittävä edellytys verkoston onnistumiselle. Aktiivinen
sitoutuminen voi tarkoittaa samaistumista, mikä pitää sisällään organisaation
päämäärien ja arvojen omaksumisen. Toiseksi se voi tarkoittaa taloudellisia tai
muita (esimerkiksi ajan uhraamista) investointeja. Lisäksi näitä sitoutumismuotoja
voi tapahtua joko henkilöiden välillä tai organisaatioiden välillä. Sitoutuminen
samaistumalla voi syntyä nopeasti, jos löytyy yksimielisyys osapuolten
päämääristä ja arvomaailmoista. Toisaalta tämäntyyppinen sitoutuminen on myös
helposti vähentyvää, jos verkostossa tulee muutoksia ja yhteisymmärrys vähenee.
Sitoutuminen investointien kautta on voimakkaampaa ja se kasvaa asteittain, kun
resursseja käytetään verkostoon. Erilaisten resurssien (taloudelliset, henkilöstö-,
teknologiset) investoinnit kohottavat sisäisiä ja yritysten välisiä esteitä suhteen
lopettamiselle, vahvistaen ja lisäten sitoutumista. Mitä enemmän verkostoon
investoidaan, sitä suurempi on suhteeseen sitoutuminen. Sitoutumista lisäävät
investointien lisäksi yhteiset riskit, yhteinen tarve ja yhteinen päämäärä. Nopeat
tulokset verkostossa ovat myös kriittinen sitoutumista lisäävä tekijä.
© Matti Hakanen
4
Sitoutuminen alkaa henkilöiden sitoutumisella, joka koskee kussakin
osapuoliyrityksessä kahta ryhmää ihmisiä, toisaalta johtotasoa ja toisaalta
operatiivista tasoa. Ensin on saatava johtavat henkilöt sitoutumaan, koska
johtotason tuki ja sitoutuminen on verkoston onnistumiselle kriittinen. Sen lisäksi
on saatava jokaisessa yrityksessä ne henkilöt, jotka tulevat työskentelemään
yhdessä, sitoutumaan verkostoon, verkosto on "myytävä" näille henkilöille.
Sisäiset avainsidosryhmät (esimerkiksi ylin johto, osastopäälliköt, työntekijät,
ammattiyhdistys) on saatava tukemaan verkostoa. Näillä ryhmillä voi omat erilaiset
syynsä nähdä verkostohanke uhkana omalle asemalleen. Myös ulkoiset
sidosryhmät (omistajat, hallituksen jäsenet, pankit, ammattiyhdistys jne.) tulee
huomioida samalla tavalla. Avainsidosryhmien motivoinnin ja sitoutumisen
varmistamiseksi pääpainon tulee olla riittävän ja tarpeeksi yksityiskohtaisen
informaation antamisessa henkilökunnalle mahdollisimman varhain. Informoitavia
asioita ovat esimerkiksi verkostoidean selvittäminen, toteutussuunnitelma ja
aikataulut, vaikutukset kunkin tehtäviin, verkostokumppanin toimintaperiaatteet
jne. Korkea sitoutumisaste takaa sen, että verkostolla on suuri kyky kestää
kriisejä.
Sitoutuminen ja luottamus ovat lähellä toisiaan olevia, toisistaan riippuvia ilmiöitä,
luottamus luo sitoutumista ja päinvastoin. Sitoutuminen on kuitenkin kaikkein
kehittynein sidos, joka vaatii eniten aikaa, se heijastaa ennen kaikkea suhteen
aikaisempaa historiaa.
Elokuu 2002
Matti Hakanen