Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.
Verkoston johtaminen ja konfliktien hallinta

Verkoston johtaminen ja konfliktien hallinta

Julkaistu 29.05.2014

Kun verkostoa prosessikeskeisesti kehitetään, on muistettava sen kaksoistavoite:
1. asiatavoite, jota verkosto on päämääränään toteuttamassa sekä
2. koossapysymistavoite (tunnetavoite, sitoutumistavoite) ryhmädynamiikan lakien mukaan.

Seuraavassa korostetaan joitakin verkoston toiminnan ja sen suunnitteluprosessin
avainkohtia nimenomaan tehokkaan toiminnan ja koossa pysymisen kannalta verkoston
erityispiirteitä korostaen

1 Verkoston toiminnallisen rakenteen luonti, ylläpito ja jatkuva kehittäminen (PANOS)

Verkostoa luotaessa sille määritetään rakenne ja johtamisjärjestelmä, joita
toimintaolosuhteitten muuttuessa jatkuvasti on päivitettävä kulloisenkin tilanteen
tehokkaan hoitamisen edellyttämällä tavalla. Vastaavasti on huolehdittava verkoston
tarkoituksenmukaisesta resurssoinnista (fyysiset resurssit, henkiset resurssit, muut
aineettomat resurssit) sekä verkoston toiminnallisesta mittakaavasta ja laajuudesta
eri toimintojen moninaisuuden suhteen. Mihin tuote- ja palvelukokonaisuuteen verkosto
keskittyy ja millä toimintalogiikalla? Millaista liittoutumisstrategiaa noudatetaan?
Koossapysymisen kannalta on organisoitava verkoston roolitus ja
ryhmäytymisprosessi. Näitä on jatkuvasti myös kehitettävä. Miten verkoston jäsenet
määrittävät työnjaon ja siihen liittyvät pelisäännöt? Miten he toimivat keskenään
tehokkaasti? Motivoiva toiminnan suunnittelu, avoin tiedon kulku ja
vaikuttamismahdollisuudet sekä kannustava palkitseminen ovat yksittäisen jäsenen
luottamuksen ja sitoutumisen avainkysymyksiä. Muuttuvassa toimintakentässä on
panostettava myös verkoston oppimis- ja muutoskyvykkyyden kehittämiseen. –
Näitä ihmiskeskeisiä verkoston osa-alueista usein koostetaan tietoisesti yläkäsitteinä
verkoston arvot ja kulttuuri


2 Verkoston strategisesta erilaistumisesta huolehtiminen (SUUNTA)

Verkoston on jäsentensä tapaan huolehdittava jatkuvasta iskukyvystään ja
kilpailuedustaan kulloistenkin asiakastarpeitten, muun tarjonnan ja kilpailun
voimakentässä. Verkosto koettaa vakiinnuttaa asemansa rakentamalla toiminnalleen
asiakkaittensa tunnistaman brandin. Verkosto pyrkii erilaistumaan tuotteittensa,
palvelujensa tai brandinsa suhteen. Suuntaa jatkuvasti tarkennetaan
liiketoimintaolosuhteitten ja verkoston perustehtävän mukaiseksi. Uudet
liiketoimintaideat ja toimintatapojen muutokset rikastuttavat asiakassuhteita
edellyttäen, että perustuotteet ja –palvelut ovat kilpailukykyisiä asiakkaan mielestä.
3 Verkoston operatiivinen tehokkuus (TEHO)
Verkoston on tuotettava palvelunsa kustannustehokkaasti lyhyin läpimenoajoin.
Kokonaisvaltainen asiakaslähtöisyys ja asiakasstrategia strategisine
kumppanuuksineen, asiakkaitten elinkaariajatteluineen ja asiakkuuksien
hallintajärjestelmineen nähdään toiminnan keskeisenä lähtökohtana. Tehokas, laadukas
toiminta ja toiminnan moniulotteinen seurantajärjestelmä (tuloskortti, BSC-näkemys)
laatu- ja prosessijohtamisen periaattein ovat verkostonkin johtamisen kulmakiviä.

Logistinen tehokkuus yhdennettynä järkevään tietotekniseen ohjaukseen luo
edellytykset menestykselle. Rahoitukseen liittyvät asiat ovat keskeisiä liiketaloudellisen
tuloksen kannalta. Tehokas riskien hallinta kaikkien yritystoiminnan alueitten suhteen
ennaltaehkäisee epämiellyttävät poikkeustilanteet, jotka usein toistuvina syövät
toiminnan tuloksen.

 

1.4 Verkoston yhteisöllinen (sosiaalinen) tehokkuus (KOOSSA PYSYMINEN)

Verkosto toimii jäsentensä, viime kädessä ihmisten kautta. Seuraavassa korostetaan
joitakin yksittäisen ihmisen tehokkuuteen ja toisaalta ryhmien väliseen tehokkuuteen
liittyviä perusasioita:

  • Yhdenmukainen sosiaalinen todellisuus on verkoston eri osapuolten yhteistyön
    perusedellytys. Aika ja energia ei saa mennä asioitten todellisen tilan vatvomiseen
    ja spekulointiin. Kaikkinainen epäjohdonmukaisuus, ”hajota ja hallitse” periaatteen
    soveltaminen asioitten salailu johtavat tehottomuuteen.
  • Psykologisen turvallisuus on sekin yksittäisen ihmisen mutta myös kokonaisten
    organisaatioitten tehokkaan työskentelyn perusedellytyksiä. Epävarmuus kuluttaa
    voimia, hajottaa mielenkiinnon, aikaansaa tarpeettomia suojaustoimenpiteitä
    kaikilla tekemisen tasoilla.
  • Avoimet päätöksentekofoorumit ja tiedon avoin kulku ovat jaetun johtajuuden
    suuria haasteita verkostoituneessa yritysympäristössä.
  • Suhdejärjestelmät ja niiden toimivuus, keskeisiä asioita verkostoissa, jotka itse
    asiassa voitaisiin kuvat puhtaina ihmissuhdeverkkoina.
  • Konfliktien hallinta ja muutosvastarinnan hallinta ovat verkostojen ns. vaikeita
    asioita hajautuneesta johtajuudesta johtuen. Nämäkin asiat on sovittava ja
    toimintatavat kehitettävä.
  • Verkoston pelisäännöt, arvot ja verkostokulttuuri ovat yläkäsitteinä ne
    aihealueet, joita määrätietoisesti kehittämällä verkoston koossa pysyminenkin on
    hallittavissa.


Petri Sipilä