Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.
Innostusta etsimässä

Innostusta etsimässä

Julkaistu 03.06.2014

Kasvatusasiantuntija professori Kari Uusikylä puhuu flow-tilasta, jossa ihminen on parhaimmillaan ja luovan innostuksen vallassa. Monesti näin käy esim. mieliharrastuksen parissa tai vaikkapa kulttuurielämyksiä nautittaessa.Ihannetapauksessa myös työ imaisee täysin mukaansa ja tuottaa suurta mielihyvää.

Kokemus on osoittanut, että verkostoissa ja erilaisissa yhteistyökuvioissa ei ole helppoa pitää yllä innostusta ja sitoutunutta paneutumista yhteisiin asioihin. Kunkin tahon omat agendat pyrkivät ajamaan ohi ja alentamaan verkoston tuloskykyä ja luovaa panosta. Pahimmillaan koetaan verkostotoiminta ”pakkopullana”. Ei siis ole yhdentekevää, miten koetetaan intoa ja sitoutumista ylläpitää. Selvää on, että ”innostusnappulaa” ei ole olemassa eikä intoa voida käskemällä synnyttää.

Natsien keskitysleireiltä selvinnyt itävaltalainen psykiatri Victor Frankl kehitti logoterapian, jonka perusajatus on tarkoitus. Jos elämä koetaan tarkoituksettomaksi, ihminen kuihtuu, muuttuu kyyniseksi ja pahimmillaan menettää elämänotteensa. Keskitysleireillä Frankl pysyi vahvana sen avulla, että hän vielä joskus kertoo jälkipolville kokemansa. Se oli hänelle tarkoitus ja syy pysyä hengissä.

Jokainen ihminen haluaa kokea olevansa tarpeellinen ja tehdä jotain merkityksellistä myös työpaikalla. Varsinkin nuori polvi hakee työltä ansainnan lisäksi mielekkyyttä ja siksi yhä useammin valitsee yrittäjyyden urakseen.

Tarvitsemme onnistumisen kokemuksia, hyväksyntää sekä palautetta. Mikään ei ole pahempaa kuin huomiotta jääminen. Kukaan ei halua tilaan, jossa hän on ympäristölleen kuin ilmaa. Verkostossa ja organisaatiossa joku jää helposti yksin. Liian usein verkoston vetäjä tai esimies ei noteeraa kaikkia riittävästi, vaan hänen huomionsa saavat vain jotkut. Suosikkijärjestelmä vaanii aina nurkan takana. Joskus olisi hyvä pitää kirjaa, kuinka paljon eri ihmisten kanssa on viikoittain tekemisissä.

Hyväksyntä ja palaute myös työkavereiden kesken on tärkeää. Vertaisen antama palaute vaikuttaa aina. Sen ei tarvitse olla sanallista. Hymy, katse tai kädenpuristus kertoo sen saman ja monesti sanoja tehokkaammin. Yölinnun Simo Silmu laulaa ”suuret sanat hukkuu meren aaltoihin – uskon pieniin tekoihin”.

Julkkisgurut puhuvat aikamme vitsauksena nöyryytyksen kulttuurista ja henkisestä latistamisesta vastakohtana flowlle. Tämä ei aina ole tarkoituksellista, vaan tapahtuu huomaamatta. Kiivaassa työrytmissä ei muisteta hoitaa kunnolla ihmisten johtamisen sarkaa. Esimiesten energia menee kokouksiin, projektiryhmiin, jatkuvien uudistusten ja muutosten valmisteluun ja läpivientiin sekä esimieskoulutuksiin, joissa johtamista opiskellaan. Opiskellaan, mutta ei ehditä käytännössä työpaikalla soveltamaan. 

Vaihtelu työssä virkistää ja pitää innostusta yllä. Samana toistuva rutiini tappaa sen. Työsuunnitelmiin on hyvä sijoittaa selkeästi vaihteluelementtejä kuten työkierto, sijaisuuksien hoito, kehittämis- ja erityistehtävät, hallittu määrä projekteja, ideapaussit, aamun avaukset, hiljaiset hetket. Verkostot, jotka koostuvat monista organisaatioista, ovat oikein käytettynä oiva väline vaihteluun, kehittymiseen, näkemyksen laajentamiseen ja kaiken kaikkiaan kunkin osaamispääoman kartuttamiseen.

Positiivinen ajattelu ja asenne voimavarana ja innostuksen lähteenä on ensiarvoista. Negatiivisuudella sen sijaan on suorastaan myrkyttävä vaikutus. Kuitenkin arkitasolla positiivisuus koetaan jopa naiiviutena ja realiteettien puutteena. Myönteistä ihmistä neuvotaan ”kyllä sinäkin vielä ymmärrät ja huomaat…, kyllä varmasti tulet pettymään …maailma on kylmä, kova ja erittäin epäoikeudenmukainen

… kyllä virnistelyt sinultakin loppuvat”. Tässä kohdin ei voi muuta kuin viitata alussa esillä olleeseen Victor Frakliin ja hänen perusasenteeseensa myös todella ”kylmässä maailmassa”.

Kolumnin kirjoittaja Upi Heinonen, upi.heinonen (at) verkostokonsultit.fi 

Viimeksi päivitetty ( 04.04.2014 )