Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.
Verkosto innovoijana

Verkosto innovoijana

Julkaistu 03.06.2014

”Narulla on hankala työntää” oli usein kuultu sanonta pankkialalla, jossa aikoinaan olin töissä. Vaikka rahaa olisi ruhtinaallisesti, niin se ei pitkälle kanna, ellei ole rahan käytön osaamista. Silloin puhutaan innovatiivisuudesta, yrittäjyydestä ja kaupallistamisesta.

Yksinään innovointia rajoittaa korvien väli. Yksillä ja samoilla harmailla aivosoluilla on uusien tuoreiden näkökulmien ja ideoiden hahmottaminen työlästä – helposti käy kuin vanhalle äänilevylle, neula kulkee samassa urassa.

Hierarkkiset organisaatiot ovat monesti jähmeitä ja täynnä siiloja ja bunkkereita, jotka ehkäisevät tiedonkulkua ja saavat aikana osaoptimointia.

Voikin sanoa, että notkea verkostomainen toiminta antaa parhaan pohjan myös innovoinnille, sillä niissä parhaimmillaan innostus ja keskinäinen luottamus aikaansaa jatkuvan tiedon- ja kokemuksen siirron ja hyödyntämisen. Niissäkin tosin voi käydä, että alkuinnostus lopahtaa ja jäädään puolivillaiseen olotilaan, jossa ei oikein tiedetä ”ollako vai eikö olla”. Verkostoa ei raskita purkaa, vaikka siitä odotetut hyödyt jäävät saamatta. Ollaan yhdessä vanhasta muistista kuin ikivanha aviopari ja toistetaan rutiineja päivästä toiseen. Jotta verkosto toimisi innovoinnin välineenä, tulee sillä olla määritetyt keinot ideoiden keruuseen, jalostamiseen ja jakamiseen. Myös johtamisessa ja palkitsemisjärjestelmässä voidaan painottaa innovointia.

Luovuuden ja innovatiivisuuden yksi merkittävä este on lyhytjänteinen tehokkuuskulttuuri:

Innovatiivisuus tarvitsee aikaa, mutta talous on mennyt sellaiseksi, että kolmen kuukauden välein pitää näyttää hyvää tulosta tai johtaja on entinen johtaja. Moni johtamisen asiantuntija toteaa, että meidän johtamiskulttuurissamme 90 % energiasta painottuu kustannus-tehokkuuteen ja rahan ansaintaan tässä ja nyt. Niinpä tulevaisuuden suunnittelulle ja uusien ideoiden tuottamiselle jää kovin vähän aikaa ja energiaa. Ilman niitä on kuitenkin turha odottaa pysyvää menestystä.

Ideoita tulisi etsiä kaiken aikaa ja erityisesti koettaa löytää ns. heikkoja signaaleja. Verkostosta on rakennettava ympäristöä valppaasti havainnoiva sekä asiakkaita ja oman toiminnan kehityskohteita metsästävä heimo, jolla on vahva tulevaisuuden usko ja tahto pärjätä maailmalla. Osaamisen jakaminen ja nopeus uuden oppimisessa ovat avaimia menestykseen.

Innovaatiot eivät viihdy pelon, liiallisen kilpailun tai epäluulon ilmapiirissä. Tarvitaan ehdotonta luottamusta – antamisen ja saamisen kulttuuria. Valitettavasti se on tänä päivänä harvinaista. Välistä vetäjiä ja toisten hyväksikäyttäjiä riittää. Työpaikat ovat usein juorujen kyllästämiä ja klikit toimivat eivätkä ne paljon mainostetut itseohjautuvat tiimit. Paperilla ja toimintajärjestelmissä kaikki näyttää hienolta, mutta todellisuus voi olla ihan muuta.

Hyvä keino innovaatioiden aikaansaamiseen on käytännön ja teorian yhdistäminen. Yritystoiminta ja tiede sekä tutkimus kulkevat vielä liian kaukana toisistaan. Elintärkeää on, että tiede, opit ja tutkimus sovelluksineen saadaan palvelemaan elinkeinoelämää ja erityisesti pk- yrityksiä ja niiden verkostoja sillä sieltä tulevaisuuden työpaikat varmimmin löytyvät.

Päivän sana on benchmarkaus – parhaiden käytäntöjen etsiminen ja soveltaminen. Tekisi mieli sanoa matkiminen. Tällä metodilla toinen on aina askeleen edellä ja itse kuljemme perässä. Omin voimin olisi myös jotain omaperäistä ja maailmalle kaupattavaa synnytettävä. Bencmarkingia tarvitaan mutta se ei riitä.

Innovaatiot voivat joskus olla ihan nurkan takana. Puhutaan arkiluovuudesta ja itselle tavanomaisten asioiden katsomisesta vieraan silmin. Esim. matkailutuotteita rakennettaessa on hyvä muistaa, että monien alueiden ruuhkien ja savusumujen ihmisille on loistava elämys nähdä tähtitaivas, uida puhtaassa vedessä tai vetää sisäänsä raikasta järvenselän ilmaa syyssateessa. Jos siinä sivussa jonkin hauenvonkaleen saa saaliikseen, niin aina parempi.

”Järkeä olisi, mutta miten sen saisi juoksemaan”, totesi kouluttaja myyntimiesten valmennuksessa taannoin. Sitä samaa sopii toivoa verkostoissa toimiville niin yrityksille kuin yksilöillekin. Ajattelusta tulee toiminta ja toiminnasta tulokset.

Kolumnin kirjoittaja Upi Heinonen, upi.heinonen (at) verkostokonsultit.fi