Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.
Verkostossa on viestinnän oltava yksiselitteistä

Verkostossa on viestinnän oltava yksiselitteistä

Julkaistu 03.06.2014

Moni on varmaan joutunut sähköpostirumbaan, jossa väärinymmärrykset, monenlaiset tulkinnat ja lumivyörymainen viestien tulva on saanut pään pyörälle ja mahdollisen ”pihvin” hukkumaan matkan varrella niin syvälle, että sitä on mahdoton löytää. Tällainen on vaarallista erityisesti verkostoissa, joissa jatkuva naamatusten näkeminen on mahdotonta ja pitää viestiä ns. etänä. Jokainen tietää, että nokikkain voi väärinymmärrykset korjata helposti, kun ”näkee naamasta, lakkaako saamasta”).

Jo 1980- luvulla Helsingin Sanomien toimittajakoulun rehtori Antero Okkonen piti ”sanoma selkeäksi”- kurssejaan. Erityisesti tämä viestinnän guru korosti otsikon merkitystä. Sen piti olla lyhyt, naseva sekä mielellään yllättävä ja jopa hätkähdyttävä. Kyseenalaisten otsikkojen aatelin nousi Okkosen esittämä paikallislehden kesätoimittajan otsikko liikenneonnettomuudesta. Muistinvaraisesi siteerattuna se kuului: ” Auto rytyssä tiellä – verilammikoita, ruumiin ja aivojen kappaleita tien ohessa”. Samoin viestien alku – ingressi juttukielellä- tulee olla iskevä ja jutun jatkotutustumiseen houkuttava.

Joskus tarkoituksellisesti jätetään monille tulkinnoille sijaa, kun pelätään selkeän kannanoton aiheuttavan joissakin tyytymättömyyttä. Vaikuttaa siltä, että politiikassa tällainen halu miellyttää kaikkia on yleistä. Musta pyritään kääntämään valkeaksi ja asiat selittämään parhain päin, vaikka todellisuus olisi aivan muuta. Verkostoissa voi saada vallan hyssyttely ja vaikeiden asioiden kiertely tai silkkihansikkain käsittely. Silloin todellisuus vääristyy ja eletään lumemaailmassa - tulee mieleen eittämättä analogia Titaniciin ja sen kohtaloon.

Eri alojen ismit ja opit sekä auktoriteettien lanseeraamat termit ja uudissanat leviävät nopeasti - monesti kaupallisin motiivein. Niiden sisältö jää usein hämäräksi, vaikka kuulostavat hienoilta. ”Johtamisen johtamisen kokonaisvaltaisille kehittämisohjelmille” pyritään luomaan kysyntää ja ihme kyllä siinä vielä onnistutaankin.

Hankeähky alkaa olla ylivoimainen. Hankejargonin vuoksi yhä yleisemmäksi käy kysymys missä on asian ydin. Eräs projektipäällikkö kertoi seminaarista, jossa haettiin parhaita käytäntöjä ja pyrittiin jakamaan sitä paljon mainostettua hiljaista tietoa. Kuitenkin melkein koko aika oli mennyt siihen, kun alustajat olivat koettaneet toisilleen selostaa, mitä he oikein olivat tekemässä.

Kirjassaan ”Uljas uusi maailma” Aldous Huxley kuvaa kielen rapautumista sekä toden ja tarun sekoittumista oivallisesti: paha on hyvää, ruma on kaunista, köyhä on rikas, hyökkäys on puolustusta jne. Epäkielellä natsit aikoinaan pitivät piilossa todellisen tilanteen. ”Lopullinen ratkaisu” tapahtui vaivihkaa ikään kuin sammutetuin lyhdyin ja propagandaministerin Joseph Goebbelsin maalaamalla todellisuudella kuorrutettuna. Nykyään tämä kaikki hämäys tiedetään ja on historiallista todellisuutta, mutta aikoinaan meni täydestä.

Verkostojen elinehto on luottamus, avoimuus ja vuorovaikutus. Siksi nimenomaan viestinnän tehokkuus, selkeys sekä jäsenten viestintätaidot onkin nostettava korkealle verkostojen kehittämiskohteiden listalla.

Kolumnin kirjoittaja Upi Heinonen, upi.heinonen (at) verkostokonsultit.fi