Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.
Virtuaalisuus ei riitä

Virtuaalisuus ei riitä

Julkaistu 15.05.2014

Yleisen määritelmän mukaan ” VERKOSTOITUMINEN on prosessi, jossa yhteistyöyritysten tieto, osaaminen ja arvot yhdistetään lisäarvoa synnyttäväksi toiminnaksi”. Jotta syntyneellä lisäarvolla olisi käyttöä ja kysyntää, aikaansaatu kokonaisuus tulisi olla jollakin tapaa innovatiivinen, uutta sisältävä. Pelkkä vanhan uudelleen paketointi ei pitkälle kanna.

Monet verkostot ovat rakentaneet sisäisiä virtuaaliyhteisöjä sekä - kanavia ulkoiseen maailmaan kuten sidosryhmiin ja potentiaalisiin asiakkaisiin päin. Näitä järjestelmiä syntyy tiuhaan tahtiin ja ne ovatkin hyödyllisiä yhteydenpidon ja myös tavanomaisen vuorovaikutuksen kannalta. Mutta pieleen mennään, jos kuvitellaan niiden riittävän edellä mainitun verkoston peruspäämäärän saavuttamiseksi.

Uuden luominen edellyttää henkilökohtaista, usein pitkäaikaista, kanssakäymistä. Innostus ja flow-tilassa toimiminen tapahtuu parhaiten porukalla tiettyihin teemoihin pureutumalla rauhallisessa ja häiriöttömässä ympäristössä. Yhteenkuuluvuus, me-henki ja luottamus vahvistuvat nokikkain työskennellessä. Ajan merkki tässä suhteessa on, että monet luovien alojen yritykset ovat vähentäneet etätyötä ja pyrkivät tilanteisiin, joissa ihmiset kohtaavat tosiaan. Jopa joku aika sitten tylsältä tuntunut kello 9:stä 17:ään yhteinen työaika rupeaa valtaamaan alaa.

Virtuaaliset keinot kuten työalustat, Google sekä Facebook, Linkedin ja vastaavat konseptit toimivat parhaiten tiedon levittäjinä, vinkkien antajina ja ilmoitustauluina. Tässäkin vaanii vaara, että hukutaan infoähkyyn, ellei tiukasti rajata ja rajoiteta yhteisöjen laajuutta. Kovin syvällisiin pohdintoihin ja perusteelliseen asioiden ruotimiseen - kehittämisestä nyt puhumattakaan – eivät virtuaalikeinot anna mahdollisuutta. Alkuun voi päästä, mutta jossain tulee raja vastaan, jolloin on otettava luuri käteen ja soitettava ja koottava ihmiset saman pöydän ääreen.

Verkostojen tärkeänä – ja uskoakseni kovin vähälle huomiolle jääneenä toiminta- ja  suunnittelualueena korostuu tänä päivänä sisäinen markkinointi. Sen elementit ovat tiedotus-, koulutus-, kannuste- ja hengenluontijärjestelmät. Näiden sisältöjä mietittäessä myös ”virtuaalistrategia” tulee määritetyksi. Eniten virtuaalisuus toimii tiedotuksessa ja osin koulutuksessa. Kannusteiden ja hengen luomisen kohdalla sen merkitys on melko rajallinen, joskaan ei olematon.

Kolumnin kirjoittaja Upi Heinonen, upi.heinonen (at) verkostokonsultit.fi